Sarkoomarahaston Eka-apurahan saanut väitöskirjatutkija Enni Martikainen toteaa, että lasten sarkoomissa esiintyy usein sellaisia DNA-vaurioita, joihin ei ole vielä toimivaa kohdennettua lääkehoitoa. Tällaisia vaurioita ovat esimerkiksi useat sarkoomissa esiintyvät geenifuusiot, joissa kaksi tai useampi geeni yhdistyy.
Sarkoomarahaston Eka-apurahan saanut, väitöskirjatutkija, proviisori Suvi Karumo porautuu tutkimuksessaan aiempaa tarkemmin sarkoomasolujen ominaisuuksiin sekä syöpien immuunijärjestelmältä piiloutumisesta eli immuunipaosta johtuvan hoitoresistenssin mekanismeihin, jotka ovat merkittävä haaste sarkoomien hoidossa.
iCAN-RARE -projektissa tutkitaan harvinaisten syöpien kuten pehmytkudossarkoomien molekyyliprofiileja. Projektin tavoitteena on tunnistaa syöpäkasvaimissa esiintyviä geenimuutoksia ja muita biomarkkereita, joita voidaan hyödyntää täsmälääkityksessä.
Nuoren auringonkukan kukkanuput rakastavat aurinkoa – ne kääntyvät kohti aurinkoa idästä länteen. Varren puuduttua kukat aukeavat valoisimpaan ilmansuuntaan. Auringonkukat ovat sarkoomien tunnuskukka. Sarkoomarahaston tunnuslause ” Valoisampi tulevaisuus sarkoomasyöpiin sairastuneille” sisältää…
Yhteistyön merkitystä harvinaisten syöpien hoitojen kehittämisessä ei voi ylikorostaa. Suomalaiset syöpätutkijat ja -lääkärit sekä potilasedustajat osallistuvat aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön harvinaissyöpäpotilaiden hoitojen kehittämiseksi. Sarkoomiin kiinteästi liittyvä yhteistyön muoto ovat ERN EURACAN…
Suomessa todetaan vuosittain noin 7000 harvinaisiksi määriteltyä syöpää, mikä vastaa noin viidesosaa kaikista diagnosoiduista syövistä. Harvinaisille syöville kuten sarkoomat on yleistä diagnoosin viivästyminen. Terveydenhoitajat ovat merkittävässä roolissa diagnoosiajan lyhentämisessä, koska…
Nykyaikainen laadukas syöpien diagnostiikka ja hoito edellyttävät moniammatillista lähestymistapaa. Tätä varten erikoissairaanhoidossa keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa syöpien diagnostiikkaan ja hoitoon osallistuvat erikoislääkärit kokoontuvat säännöllisesti pidettäviin moniammatillisiin suunnittelukokouksiin (eng. multidisciplinary team…
Patologin tehtävänä on tyypittää kasvain ja tehdä arvio kasvaimen pahanlaatuisuuden asteesta. Muutosalueelta otetusta paksuneulabiopsiasta voidaan analysoida kasvaimen mikroskooppinen rakenne. Tärkein jatkotutkimus on immunohistokemia, jolla voidaan osoittaa kasvainsoluista tietyille kasvaimille tyypillisiä proteiineja. Geenifuusioita voidaan osoittaa perinteisellä DNA:n sekvensoinnilla ja uuden sukupolven sekvensoinnilla (Next Generation Sequencing, NGS).
Hoitoketjun alkupäässä radiologi suunnittelee kasvaimen kuvantamisprotokollan, tulkitsee kuvat sekä ottaa näytteet kasvaimesta. Kuvantamislöydökset ja kudospalojen vastaukset käsitellään moniammatillisessa työryhmässä. Löydösten perusteella räätälöidään potilaan jatkohoito.