Osa gynekologisista syövistä on sarkoomia

Vuosittain Suomessa todetaan noin 1 900 uutta gynekologista syöpätapausta, mikä on 10,4% naisten kaikista uusista syövistä. Gynekologisiin syöpiin luetaan ulkosynnyttimien, emättimen, kohdunkaulan, kohdunrungon, munasarjojen ja istukan syövät. Kohdunrunko- ja munasarjasyöpä ovat yleisimpiä. Sarkoomia esiintyy ennen kaikkea kohdussa.

Gynekologisten syöpien oireet ovat usein hyvin epämääräisiä ja voivat muistuttaa tavallisten gynekologisten sairauksien oireita. Gynekologiset syövät ovat moninainen ryhmä, ja keskimääräinen elossaolo vaihtelee syövän sijainnin mukaan. Kohdunrunkosyövässä yli 80 % potilaista on elossa 5 vuotta diagnoosista, munasarjasyövässä vastaava luku on 48 %. Jokaisessa syövässä on useita erilaisia alatyyppejä, eivätkä tilastot ole täysin yleistettävissä yksilöllisen syövän ennusteeseen.

Gynekologiset sarkoomat ovat harvinaisia. Ne syntyvät naisen sukuelinten mesenkymaalisista soluista kuten sileästä lihaksesta tai stroomasta eli sidekudoksesta.

Syyskuu on gynekologisten syöpien tietoisuuskuukausi.

Kohdunrungon syöpä on yleisin gynekologinen syöpä

Vuosittain diagnosoidaan noin 900 kohdunrungon syöpää. Riskitekijöitä ovat mm. ylipaino, synnyttämättömyys, munasarjojen monirakkulatauti, metabolinen oireyhtymä sekä pitkä fertiili-ikä. Perinnöllinen paksusuolisyöpäalttius, Lynchin oireyhtymä, altistaa merkittävästi myös kohdunrunkosyövälle.

Kohdunrunkosyöpä oireilee usein vuotohäiriönä, kuten kuukautisten epäsäännöllistymisenä tai menopaussin jälkeisenä verisenä vuotona. Vuoto-oireesta johtuen syöpä todetaan usein varhain, jolloin noin 80% syövistä ei ole vielä levinnyt kohdun ulkopuolelle diagnoosihetkellä.

Vuosittain diagnosoidaan noin 30 kohtusarkoomaa

Kohdunrungon syövistä sarkoomien osuus on vain noin 4%. Kohtusarkoomat ovat suuren uusiutumisriskin syöpiä. Ainoat tunnistetut riskitekijät ovat lantion alueelle annettu sädehoito ja pitkäaikainen rintasyövän hoitoon ja ehkäisyyn käytetyn tamoksifeenin käyttö. Valtaosalla potilaista ei kuitenkaan todeta mitään erityistä riskitekijää.

Oireina voivat olla mm poikkeuksellinen ja runsas verinen vuoto, lantion alueen kipu tai paineen tunne lantiossa ja kohdun nopea kasvu. Diagnoosihetkellä puolet kohtusarkoomista on jo levinnyt veriteitse kohdun ulkopuolelle.

Leiomyosarkooma on yleisin kohtusarkoomista

Kohtusarkoomista suurin osa, noin 60%, on leiomyosarkoomia. Leiomyosarkoomat syntyvät kohdun sileästä lihaksesta. Leiomyooman ennuste riippuu taudin levinneisyydestä tai patologin määrittämästä pahanlaatuisuuden asteesta – Pohjoismaissa leiomyosarkooman 5-vuotisennuste on ollut 17 – 68 %.

Sairastuneiden keski-ikä on noin 55 vuotta. Leiomyosarkooma on vaikea havaita ja erottaa hyvänlaatuisesta myoomasta, joten syöpä paljastuukin usein vasta myoomien takia tehdyn kohdunpoistoleikkauksen jälkeen histologisesta näytteestä. On kuitenkin muistettava, että kohtumyoomiin liittyvä sarkoomariski on hyvin pieni. Kohtusarkooman arvioidaan syntyvän yksittäisen solun mutaatioiden kautta. Ensisijainen hoito on leikkaus. Levinneeseen tautiin käytetään lisäksi liitännäissolunsalpaajahoitoja.

Endometriaalinen stroomasarkooma eroaa leiomyosarkoomasta kehittymällä stroomasoluista kohdun limakalvolle muodostaen polyyppimaisen kasvaimen. Stroomasarkoomien osuus kohtusarkoomista on 35%. Potilaat ovat pääosin keski-ikäisiä.

Tyypillinen oire on verinen vuoto. Ensisijaisena hoitona on leikkaus. Jos kasvainkudoksessa on runsaasti hormonireseptoreita, voidaan syöpää hoitaa antiestrogeenisillä lääkkeillä. Ennuste on parempi kuin leiomyosarkoomassa.

Muita kohtusarkoomia ovat adenosarkooma, joka muodostuu epiteeli- ja stroomasoluista, sekä erilaistumaton sarkooma, joka syntyy erilaisista mesenkymaalisista kudoksista.

Muista gynekologisista syövistä

Munasarjasyöpä on toiseksi yleisin gynekologinen syöpä tapausmäärän ollessa lähes 600 vuodessa. Munasarjasyövän diagnosointi on sen alkuvaiheessa vaikeaa vähäisten oireiden takia. Siksi se todetaan usein vasta pitkälle edenneenä. Oireita ovat esimerkiksi epämääräiset vatsavaiva, kuukautiskierron epäsäännöllisyys tai syvä laskimotukos. Munasarjasyöpään liittyy mahdollinen periytyvä geenimutaatio.

Suomessa kohdunkaulasyöpään sairastuu vuosittain noin 200 naista. Ilmaantuvuus on laskenut 1960-luvulla aloitetun seulonnan tuloksena 15/100 000:sta nykyiseen 6/100 000 (uusia tapauksia vuodessa sataatuhatta henkeä kohti).

HPV-viruksen aiheuttama krooninen infektio on kohdunkaulan ja ulkosynnyttimien syövän merkittävä aiheuttaja.

Ulkosynnyttimien syöpiä todetaan vuodessa noin 110. Emättimen ja istukan syövät taas ovat hyvin harvinaisia, noin 20 tapausta vuosittain.

Hoito on keskitetty yliopistollisiin keskussairaaloihin

”Suomessa gynekologisten syöpien hoito on keskitetty yliopistollisiin sairaaloihin, ja hoidosta vastaavat gynekologisten syöpien hoitoon erikoistuneet gynekologiset onkologit. Suomessa on ajantasainen ja jatkuvasti päivittyvä gynekologisten syöpien hoitosuositus, jonka laatimisesta vastaa kansallinen Suomen Gynekologisen Onkologian Erikoislääkärit (FINGOG) – pienryhmä. Sarkoomien hoidossa tehdään usein yhteistyötä sarkoomaa hoitavien syöpälääkärien kanssa, ja syövän yksilöllinen molekyyliprofilointi ja kasvaimen geneettisten muutosten selvittäminen täsmälääkehoitomahdollisuuksien selvittämiseksi on lisääntymässä myös gynekologisten sarkoomien hoidossa. Lisäapua hoidon suunnittelussa saadaan kansainvälisestä ERN EURACAN -yhteistyöstä ja kuukausittain kokoontuvalta, potilastapauksia käsittelevältä eurooppalaiselta gynekologisten syöpien asiantuntijakokoukselta, kertoo ylilääkäri, gynekologinen onkologi Annika Auranen Tays Syöpäkeskuksesta.

Sarkoomien osuus gynekologisista syövistä on pieni, mutta merkityksellinen sairastuneiden ja heidän läheistensä kannalta. Siksi myös näitä pienempiä sarkoomaryhmiä on tärkeä nostaa esille sarkoomatietoisuus lisäämiseksi.

Käytetyt lähteet

Duodecim: Syöpäsairaudet, Gynekologiset syövät, 22.05 – 22.65

Syöpärekisteri, Naisten sukuelimet (C51-58): https://syoparekisteri.fi/tilastot/tilastot-teemoittain/syopien-tietolaatikot/

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2018;134(12):1262-4: Annika Auranen, Perinnöllisen syöpäalttiuden tunnistamisella on merkitystä myös gynekologisten syöpien ehkäisyssä

Lisätietoa ja tukea

Suomen Syöpäpotilaat ry:n Gynekologisen syöpäpotilaan opas