Elämä on nyt!

Sarkoomamatkani koin raskaana paitsi raskaiden hoitojen vuoksi myös siksi, että jouduin olemaan pienistä lapsistani aina erossa hoitojaksojen aikana. Se jätti kuitenkin myös paljon hyvää kuten uuden asenteen elämään. Enää en voivottele pieniä asioita ja teen niitä asioita, joita haluan, en jätä niitä tuonnemmaksi. Elämä on nyt!

Olen aina ollut terve ja liikunnallinen. Äidilläni oli toki ollut rintasyöpä suurin piirtein saman ikäisenä kuin minä, joten jossain takaraivossa odotin omallekin kohdalle rintasyöpää sattuvaksi, ehkä.

Olin tuntenut alavatsalla pienen möykyn jo jonkin aikaa, mutta en osannut huolestua. Kuitenkin myöhemmin, kun tunsin, että möykky oli kasvanut, päätin käydä lääkärissä. Päädyin gynekologille, koska minulla oli muitakin vaivoja. Gynekologi laittoi lähetteen sairaalaan naistentautien polille. Sain melko varman myoomaepäilyn. Minut laitettiin vielä TT-kuviin varmuuden vuoksi.

Jonkin ajan päästä sain soiton sairaalalta: ”Olen pahoillani, mutta kasvain on pahanlaatuinen.” Romahdin täysin, enkä voinut uskoa kuulemaani. Pysyin töissä, koska se auttoi jaksamaan ja saamaan ajatukset pois syövästä.

Valmis hoitosuunnitelma diagnoosin saamishetkellä rauhoitti

Olin hämmästynyt, miten paljon oli jo tapahtunut taustalla: suunnitelmat hoidostani oli tehty jo valmiiksi leikkausta myöten. Jo kuukauden päästä kasvain leikattiin ja siinä vielä varmistui, että kasvain oli pahanlaatuinen sarkooma. Olin kuitenkin onnellinen ja tyytyväinen, että leikkaus meni hyvin, koska sitä olin jännittänyt enemmän kuin tulevia sytostaattihoitoja. Onnekseni kasvain saatiin kokonaan poistettua eikä se ollut ehtinyt levitä.

Kasvainnäyte lähetettiin tarkempiin tutkimuksiin Helsinkiin. Kävi ilmi, että kyseessä oli hyvin harvinainen Ewingin sarkooma. Ewingin sarkooma luokitellaan luusyöväksi ja tulee useimmin lapsille ja nuorille, mutta minulla se tuli pehmytkudokseen.

Hoidot olivat hyvin rankat, mutta niin on tämä syöpäkin

Ehdin saada ensimmäisen sytostaattitiputuksen Jyväskylässä. Sarkoomatyypin vuoksi minut siirrettiin hoitoihin Kuopioon, koska siellä on paras sarkoomaosaaminen keskisessä Suomessa. Hoitojaksot olivat aina kolmen viikon välein. Olin tiputuksessa kolme päivää peräkkäin. Useampaa lääkettä tiputettiin useita tunteja päivässä. Menin hoidosta hyvin huonoon kuntoon. En ehtinyt kunnolla palautua edellisestä hoidosta, joten seuraava hoito veti kunnon aina huonommaksi.

Ei olisi tullut kyseeseen, että olisin voinut harrastaa liikuntaa, jota niin kovasti rakastan, saati sitten käydä töissä. Neljän Kuopion kerran jälkeen hoidot päätettiin lopettaa sivuvaikutusten vuoksi. Rehellisesti uskon, ettei kehoni olisi pystynyt enää uuteen hoitoon. Kun palasin töihin hieman yli kuukausi hoitojen jälkeen, pystyin juuri ja juuri kiipeämään portaat ylös. Hoidot olivat siis hyvin rankat, mutta niin on tämä syöpäkin. Olen kiitollinen kaikesta saamastani hoidosta. Hoitokeskusten hoitajat olivat aina niin iloisia ja kannustavia, ja juuri tällaista asennetta syöpään sairastuneet tarvitsevat.

Elämä on nyt!

Sarkoomamatkani koin raskaana paitsi raskaiden hoitojen vuoksi myös siksi, että jouduin olemaan pienistä lapsistani aina erossa hoitojaksojen aikana. Se jätti kuitenkin myös paljon hyvää kuten uuden asenteen elämään. Enää en voivottele pieniä asioita ja teen niitä asioita, joita haluan, en jätä niitä tuonnemmaksi. Elämä on nyt!

Koen tärkeäksi tietoisuuden levittämisen sarkoomista, sillä ennen omaa sairauttani en ollut koskaan kuullut sarkoomista enkä osannut huolestua pienistä pateista.

Nyt olen saanut elää kaksi ja puoli vuotta ilman syöpää ja toivon, että saan vielä paljon lisää!